perjantai 22. marraskuuta 2013

Ha-Ha-Ha-Hamsteri!



Tadaa! Minulla onkin yllättäen tällainen pikkukaveri. :D

Se on poikapuolinen syyrialainen hamsteri, ikää tänään täsmälleen 2 kuukautta, siispä pieni vielä. :)

Pari viikkoa sitten se tuli kotiin. Sitä ennen olin hetken (kohtalokkaan eläinkauppassa vierailun jälkeen) raivokkaasti miettinyt jonkun pikkulemmikin hankkimista ja kun keksin vain hyviä syitä, päätin sellaisen hankkia. :) Kämppiksilläni ei ollut valittamista, sillä taloudessa on jo ennestään kaksi gerbiiliä.


Päädyin hamsteriin, sillä samaistun niihin. x) Tämäkin yksilö nukkuu koko päivän, herää noin yhdeksältä illalla ja touhuaa läpi yön, lähinnä kokoaa ruokavarastoaan ja lyllertää ympäri terraariotaan. Sillä on tosin myös kiipeilijän vikaa, sillä se yrittää jatkuvasti kiivetä terran lasiseiniä pitkin ylös ja, jos ylettää, lähteä matkalle ympäri terraarion verkkokattoa kunnes putoaa kömpelön oloisesti alas. Tämä ei sitä kuitenkaan lannista, sillä kohta se löytyy taas katosta. x) Hamstereilla ei ole kunnollista häntää ollenkaan, mutta silti ne tykkäävät kiipeillä... hassuja otuksia. :D


Nimesin kaverin alunperin Jonginiksi erään korealaisen popparin (lempparini) mukaan, mutta nyt olen harkinnut nimen vaihtamista Lokiksi, sillä tämä norjalaisen mytologian viekkauden jumalan mukaan nimetty Marvelin hahmo on viime aikainen hurahdukseni, mutta myös koska palleroni keksii aina vähän mitä sattuu. Kerrankin varmistin ettei terrassa ole mitään, minkä päältä se ylttäisi kattoon, sillä en halunnut sen pudotessaan satuttavan itseään, mutta eiköhän epeli kiivennyt ensin pahvilaatikon päälle ja sen kautta juomapulloon kiinni. Siitä se sitten kovasti yritti ylös, siinä tosin onnistumatta. Taitaa olla niin että nukkuessaan pallero on hyväkäytöksinen Jongin mutta hereillä ollessaan kepposteleva Loki. x)


Toistaiseksi karvapallon kanssa on mennyt hyvin. Vapaaehtoisesti se ei tule kädelle, mitä nyt haistelee epäluuloisesti vähän kauempaa ja kohauttaa sitten olkiaan. Koskettaa se kuitenkin antaa jo ihan hyvin, ei siis enää arkaile, niin kuin pari ensimmäistä päivää. Erakko kun on, ei edes kaipaa kosketusta sen kummoisemmin. :)


Palleron seikkailuista kerron jatkossakin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti