Edistystä!

Vihdoinkin saimme vaihdon opintopisteet hyväksiluetuiksi!

Tälle poissa olevalle henkilölle asetettiin vihdoinkin sijainen, joten mentiin sitten katselemaan josko hän olisi paikalla. Ensimmäisellä kerralla kohtasimme vain "kokouksessa"-lapun mutta sitten vihdoin pääsimme ihan ihmisten puheille!
Esitimme vaivalla tehdyt suunnitelmamme siitä mitä kursseja haluaisimme mihinkin kokonaisuuteen ja millaisilla opintopisteillä. Vastuussa oleva henkilö kaiveli hetken kansioitaan ja papereitaan ja sanoi sitten, että koska kaikille samassa kohteessa vaihdossa olleille korvataan opintopisteet samallalailla (reilua, totta kai), mekin saisimme alkuperäisten noin 1,5 kertaisten opintopisteiden sijasta kaikki vaihdossa suoritetut opintopisteet tuplana. Tuplana! Alkuperäisen 45 opintopisteen sijaan sain siis 60!
Mietimme sitten jaottelua vielä vähän uudestaan ja suosituksen mukaan minun lopullisiksi suorituksiksi tuli Kansainväliset opinnot -kokonaisuus (20 opintopistettä vaihdosta, 5 op vaihdon pituudesta ja 2 op lähtö- ja paluuorientaatioluentoihin osallistumisesta) ja Japanin kieli ja kulttuuri -sivuaine (40 opintopistettä).
Hauskinta on se, että yliopiston suositus on suorittaa 30 opintopistettä per lukukausi (60 siis koko lukuvuonna) mutta vaihdossa vastaava määrä on vain 20/lukukausi. Tulipahan sitten kuitenkin suoritettua kokonaisen suomalaisen lukuvuoden verran opintopisteitä. x) Kelpaa, en ole nyt juurikaan jäljessä.

Ja KELAkin uskoi suosiolla selitykseni puuttuvista opintopisteistä, joten siitä ei tullut sen suurempaa ongelmaa.

Eilen juuri oli tuo paluuorientaatioluento, jossa vain puhuimme vähän kulttuurishokista ja yleisesti purettiin asioita jotka olivat kivoja tai ikäviä kun palasi Suomeen. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä pariksi tunniksi juttelemaan seuraavana lukukautena (kevääksi siis) vaihtoon lähtevien kanssa, mutta koska kukaan ei ollut menossa Japaniin, kv-koordinaattorimme ei istuttanut meitä siellä turhia vaan päästi meidät kotiin.


Muuten opinnot ovat jatkuneet kuten aina. Hiljan ollut japanin tentti ei tosin mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut, alustavien tulosten mukaan, mutta katsotaan nyt... toivottavasti menee kuitenkin läpi, en haluaisi uusia.

Tässä päivänä eräänä oli tällaista...

mutta kolmen päivän päästä näytti tältä. Nyt tuo lumi on tosin jo sulanut pois mutta kyllä se siinä hetken oli.

♥

Edelleen Harry Potterin lumoissa

Koska edellisen kirjoituksen jälkeen äidiltä tuli kommenttia siitä kuinka stressaantuneelta kuulostin, niin katson velvollisuudekseni kertoa vähän muistakin, ei-ihan-niin stressaavista asioista. :)

Pidimme nimittäin täällä kommuunissamme Harry Potter -maratonin, eli katsoimme kaikki kahdeksan leffaa putkeen, tai ainakin melkein putkeen.

Tästä se kaikki alkoi.

Aloitimme viime viikon lauantaina. Olimme edellisenä päivänä tehneet ruoaksi pitsaa (kinkku-ananas), jota riitti vallan mainiosti myös lauantaille. Siinä siis leffaeväs numero yksi. Koska olemme fiksuja, joimme ensin ruoan kanssa maitoa (kalsiumi ja d-vitamiini!), jonka jälkeen siirryttiin kyllä limppariin.

Juotavaa tarvittiin myös siksi, että keksimme jokaisen leffan kohdalla erilaisen juomapelin. Kaikkien leffojen kohdalla päti sääntö juoda aina kun Ron Weasley sanoo "bloody hell" tai "blimey" tai jotain muuta yhtä nerokasta/painokasta/hauskaa/tilanteeseen sopivaa. Joimme myös satunnaisesti muissa kivoissa kohdissa, eli lähinnä kun professori Kalkaros (jota kaikki fanitamme enemmän tai vähemmän, myös koska Alan Rickman) tekee tai sanoo jotain ihanan sarkastista.
Ensimmäisessä leffassa (Viisasten kivi) taisimme jättää juomiset pelkästään Ronin varaan ja jouduimme toteamaan, ettei hän toistele noita sanoja ihan niin paljoa kuin muistimme.
Toisesta elokuvasta (Salaisuuksien kammio) löytyy sellainen veikeä hahmo kuin Gilderoy Lockhart ja päätimme juoda aina kuin joku hänen yrittämistään taioista menee pieleen. Joimme siis aina kun herra Lockhart yritti tehdä yhtään mitään, sillä hän on taikoessaan (ja muutenkin) aikamoinen tomppeli. Joimme myös joka kerta kun hyvää tarkoittava mutta aluksi (vain aluksi) rasittava kotitonttu Dobby pahoinpitelee itseään tehtyään jotain luvatonta. Täytynee mainita, että tämän elokuvan aikana joimme ainoat alkoholipitoiset juomamme (siideri per naama) Lockhartin ärsyttävyyden takia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna viides elokuva olisi ollut parempi vaihtoehto alkoholille.

Tässä välissä taisimme pitää pienen tauon ja teimme (kattila!)popcorneja kaiken sen (liiallisen) karkinsyönnin vastapainoksi (tosin eräs mussutti karamellipopcorneja, joiden toimimisesta makean vastapainona voidaan olla montaa mieltä).

Kolmannen elokuvan (Azkabanin vanki) juomapeliksi muotoitui säännöiltään hieman monimutkainen, mutta silti paljon juomista aikaansaanut "joka kerta kun joku sanoo 'Sirius Black'". Määritteinä oli, että nimenomaan koko nimi piti sanoa (ei riittänyt pelkkä sukunimi tai etunimi) ja piti olla eri kohtauksessa (emme siis kuitenkaan juoneet joka kerta kun saman keskustelun aikana mainittiin Sirius, sillä niitäkin kohtauksia oli paljon). Tämän elokuvan aikana tajusimme, että Ron sanoo kuin sanookin "bloody hell" ja "blimey" usein, mutta esimmäisista elokuvista ne on karsittu melkein kokonaan pois, luultavasti siksi, että niitä on pidetty sopimattomina lasten suuhun lastenelokuvassa. Kolmannesta leffasta eteenpäin sarjan teemat synkentyvät (ja toki hahmotkin vanhenevat) sen verran että Ronin annetaan toistaa edellä mainittuja fraaseja enemmänkin.

Lauantain saldo jäi näihin kolmeen elokuvaa, koska pääsimme aloittamaan hieman myöhään.

Lauantain loppuasetelma.

Neljäs elokuva!

Sunnuntaina jatkoimme aamulla kymmeneltä neljännellä elokuvalla (Liekehtivä pikari), jonka aikana joimme aina kun Villisilmä Vauhkomielikin joi (hän juo usein, syytä en kerro juonipaljastuksen uhalla).
Viides elokuva (Feeniksin kilta) aiheutti Dolores Pimennon pienen kikatuksen ja ihan pelkän olemassaolon takia niin paljon turhautumia että joimme melkein koko ajan (edelleenkin ihan vain limonadia vaikka kuten mainitsin aikaisemmin, tässä kohtaa olisi sitä alkoholia tarvittu).


Tähän väliin pidimme tauon ja valmistelimme tortilla-ainekset, jotka sitten kunnon leffamaratoni-henkeen söimme seuraavan elokuvan aikana.

Omnomnom, tortilloja ja kuudes elokuva.

Kuudes elokuva (Puoliverinen prinssi) jäi kuivaksi juomisen suhteen, lähinnä siksi kun juomiset loppuivat kesken. x) Katsoimme siis elokuvan ihan rauhassa tortillojen ja maidon kera, ja taisi karkkiakin olla vielä vähän jäljellä.

Tortillojen ja kuudennen elokuvan loppuasetelma.

Koska yhden meistä täytyi päästä aikaisin nukkumaan seuraavan aamun aaaaaikaisen työvuoron takia, päätimme suosiolla jättää seitsemännen ja kahdeksannen elokuvan myöhäisempään ajankohtaan, toisin sanoen eiliseen.

Sitä ennen saimme kuitenkin nauttia kuluneella viikolla vielä Harry Potter -musiikista. Satuimme huomaamaan, että Vaasan ja Seinäjoen kaupunginorkesterit yhdessä järjestävät kapellimestari Atso Almilan johdolla klassisen Harry Potter -konsertin. Konsertissa he soittivat kolmen ensimmäisen elokuvan kappaleita, niitä nerokkaan John Williamsin säveltämiä. Jo musiikki itsessään oli toki aivan mahtavaa ja kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani lähestulkoon koko sen puolitoista tuntisen konsertin ajan. Mutta illasta teki vieläkin mahtavamman se, että kapellimestari itse oli hienovaraisesti mutta hyvin selkeästi Harry Potter -fani. Hän esitteli jokaisen kappaleen innostuneesti mutta silti helposti ymmärrettävillä sanoilla ja kuvaili kappaleita osuvasti esimerkiksi kulmikkaiksi tai vauhdikkaiksi. Jos musiikki itsekin oli jo ihanaa, niin herra kapellimestari teki kokemuksesta jotain vielä paljon parempaa. En myöskään voinut olla ajattelematta, että onhan kapellimestari itsekin jonkinlainen velho, liikutellessaan käsiään ja tahtipuikkoaan (taikasauvaansa?) välillä elegantisti ja välillä riehakkaasti nostaen sävelet mukanaan kilpajuoksuun. Pienellä sormen liikkeellään hän saa nuotit sointumaan ja tulemaan esiin ja ohjaa musiikkia... vai onkohan se sittenkin toisinpäin? Musiikki on taikuutta ja kapellimestari sitä hallitseva velho.
Pakko tietenkin mainita myös itse muusikot, he ovat liian taitavia kuvailtavaksi. Pääsimme jopa tapaamaan yhden heistä henkilökohtaisesti, sillä japanilainen (tosin Suomessa pitkään asunut) tuubansoittaja on puheopettajamme tuttava ja hän pistäytyi tunnillamme kertomassa oman synnyinalueensa murteesta (joka osoittautui aika vaikeasti ymmärrettäväksi, mutta ei siitä sen enempää).
Iloitsen jo valmiiksi siitä, että herra kapellimestari (jonka faniksi taidan ryhtyä) vihjaili, että ensi vuonna on ehkä tulossa samantyylinen konsertti muistakin John Williamsin musiikeista, muun muassa Indiana Jonesia. Sinne heti.

Viimeistä edellinen. Ruokana japanilaistyylistä kareeta (curryä, joskin hyvin erilaista kuin intialainen).

Mutta niin, niistä viimeisistä elokuvista vielä (Kuoleman varjelukset, osa 1 ja 2). Vaihdoimme suosiolla juomapelin nenäliinapakettiin ja sanon vaan että kyllä ne nenäliinat tulivat itse kullekin tarpeeseen, varsinkin viimeisen kohdalla.

Oli antoisa leffamaratoni, mutta tulimme siihen tulokseen, että jospa ei ensi kerralla ihan näin putkeen. Se on se tunteiden kasautuminen, joka aiheutti henkisen krapulan. x) Kun joskus seuraavan kerran katsomme kaikki elokuvat, pitää varata hyvin paljon pidempi aikaväli. Kenties yksi leffa kerran kahdessa viikossa olisi parempi tahti...

Seuraava maratoni taitaa olla Taru sormusten herrasta... ne extended-versiot tietenkin. ;)

♥


PS: Jee, kuvia vihdoin!

Aikatauluhäslinkiä ja asioiden hoitamisen vaikeus

Aiheutan itselleni huonon omatunnon kun mietin, että tännekin pitäisi kirjoitella mutta en vaan saa aikaiseksi. Ensin tuntuu siltä, ettei ole mitään kirjoitettavaa mutta yhtäkkiä olisikin ihan liikaa kaikkea kerrottavaa eikä tiedä mistä aloittaisi. x)

Opinnot yliopistolla ovat lähteneet kunnolla käyntiin, tai niin kunnolla kuin niille on ylipäätään mahdollista. Alkukankeutta aiheutti muutama pieleen mennyt ilmoittautuminen ja muut ihme sekaannukset.
Eräällekin englannin suulliselle kurssille minun ei lopulta tarvinnutkaan mennä koska olin muka käynyt jo jonkin vastaavan kurssin. En ymmärrä miten tämä on mahdollista, koska olen käynyt tähän mennessä vain pakollisia kursseja ja eihän yksi pakollinen kurssi voi millään korvata toista pakollista kurssia. No, en valita ja selvitän sen jossain vaiheessa.
Suomen suullisen ja kirjallisen kurssin kanssa taasen kävi niin, että olin mukamas varasijalla, mutta silti minua ei löytynyt opettajan listoista. Pienen sekaannuksen ja hämmingin jälkeen (olin jo lähdössä pois, käsi kirjaimellisesti ovenkahvalla) pääsin sitten lopulta kurssille mukaan kuitenkin, sillä eräs toinen opiskelija olikin väärässä ryhmässä. Täällä meillä ainakin nämä kurssille pääsemiset ratkaistaan ensimmäisen luennon alussa ja jos nimi on listassa mutta ei ole paikalla eikä ole ilmoittanut olevansa esimerkiksi sairaana, luovuttaa ikäänkuin paikkansa läsnäolevalle kärkkyjälle.
Kolmas stressiä aiheuttanut kurssi oli englannin kielioppi. Aikaisemmassa tutkintorakenteessa (eli siinä, jonka mukaan minä teen tutkintoani) oli kurssit Grammar 1 ja 2. Ehdin käydä ensimmäisen mutta en toista, joten korvaavien kurssien mukaisesti minun olisi pitänyt käydä uusi kielioppikurssi uudestaan, vaikka sisältö oli aivan täsmälleen samanlainen, tehtäviä myöten (sattui sama opettajakin). Kävin kuitenkin juttelemassa asiasta opettajan kanssa ja hänen luvallaan minun ei nyt tarvitse istua tunneilla, kunhan teen uuteen kurssiin lisätyn essee-tehtävän kuten kaikki muutkin.

Eräällä kurssilla oikea professori ei ole vielä ilmestynyt paikalle kertaakaan ja sijaisemme osaa asiansa mutta opettaa huonosti ja epäselvästi. Edes arviointiperusteita emme ole saaneet kuulla. Jospa hän ilmestyisi huomenna paikalle...

Parin muun aikataulusekaannuksen takia jouduin pudottamaan pari kurssia pois kokonaan... tälle syksylle suunnitellut 33 opintopistettä ovat nyt oikeasti vain 18. Mutta noh, keväällä tulee sitäkin enemmän, joten kyllä tämä tästä.

Kursseihin liittyen minun täytyisi muutenkin käydä juttelemassa jossain vaiheessa HOPS-vastaavan kanssa joistain kursseista, jotka ovat minulle pakollisia mutta tuntuvat kadonneet kurssitarjonnasta kokonaan... Mysteerinen tämä tutkintouudistus.

Tällä hetkellä, tai oikeastaan ihan syyskuun alusta asti jo, ärsyttää se, ettei se henkilö, joka voisi meille nuo Japanissa suoritetut kurssit hyväksilukea tutkintoon ole ollut paikalla koko syksynä. Ensin hän oli lomalla ja sen jälkeen jo reilun kuukauden sairaana. Ja kun tosiaan on vain se yksi henkilö joka tätä asiaa voisi hoitaa. Ei siinä muuten mitään, mutta juurikin tänään sain KELAta kirjeen, että pitäisi selvittää mitä olen viime lukuvuoden tehnyt, kun heidän tietojensa mukaan olen suorittanut huimat nolla opintopistettä mutta silti nostanut opintotukea. Sopii toivoa, että he hyväksyvät selitykseksi Japanin opintorekisteriotteen ja sen sellaista, vaikkei niitä kursseja vielä olekaan Vaasan opintorekisteriotteessani, sillä muuten opintotukeni lakkautetaan vuoden alusta. ><


Japanin opinnot ovat menneet omalla painollaan, ainakin melkein. Sielläkin olemme kärsineet aikataulumuutoksia ja -sekaannuksia, mutta olemme silti jotenkuten saaneet hommamme tehtyä. Ainakin toivottavasti, sillä tämän viikon torstaina tai perjantaina on ensimmäinen tentti (tämä vaihtoehtoisuuskin liittyy siihen aikataulutuksen hankaluuteen).
Kandiani olen miettinyt mutta en ole vielä puhunut opettajan kanssa mielessä pyörivästä aiheesta... Pitäisi piakkoin uskaltaa. x)

♥